Karjalaisia lauluja
Karjalan kunnailla
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.
Ma tunnen sun vaaras ja vuoristovyös
ja kaskien sauhut ja uinuvat yös
ja synkkien metsien aarniopuut
ja siintävät salmes ja vuonojen suut.
Siell’ usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreiköin,
minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin.
Tai läksin kylihin urhojen luo,
miss’ yhäällä vaaroilla asui nuo,
näin miehet kunnon ja hilpeän työn
ja näin, missä sykkii Karjalan syön.
Karjalaisten laulu
Suloisessa Suomessamme
oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,
laulun laaja kotimaa!
:,: Lauluna sen kosket kuohuu,
järven aallot loiskuaa,
säveleitä salot huokuu,
ikihongat humajaa.:,:
Ei oo meillä rikkautta
eikä maamme viljavaa,
vaan on laulun runsautta
kylvämättä kasvavaa.
:,: Sit’ ei pane Idän halla
eikä Pohjan pakkaset,
se ei sorru sortamalla,
sitä ei lyö rekehet.:,:
Konsa vaino Suomeamme
kovin kourin koettelee,
silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee.
:,: Ja kun onnen päivän koitto
Suomellen tas sarastaa,
silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa.:,:
